Hyvää naistenpäivää ja laskiaistiistaita vaan kaikille! Täällä Ruotsissa laskiaispullia on myyty melkeinpä tammikuusta lähtien, hämmentävää. Kuitenkin ensimmäisen ja viimeisen laskiaispullani söin sunnuntaina kirkkokahveilla. Olin ihan tyytyväinen. Ja eilen paastonajan alkamisen kunniaks leivoin suklaakakun. Eli en hirveästi ole laskiaistiistaita viettänyt, ainakaan perinteisellä kaavalla. Naistenpäivääkään en ole enempiä juhlistanut, hedelmäkauppias tosin päästi mut muiden asiakkaiden ohi kyseisen päivän kunniaks. Tuli kieltämättä aika kuninkaalinen fiilis.

 

Täytynee kuitenkin korjata, että olenhan mä tänään laskiaistiistaita viettänyt, joskaan en pullien ja pulkkamäkien merkeissä; järjestelin vähän jääkaappiani. Tarkoitus olisi olla seuraavat seitsemän viikkoa vegaanina, joten otin selvää laitoin kaiken ei-kelvollisen pakkaseen odottamaan paaston loppumista. Aloin väkisinkin miettiä, että näinhän juutalaisetkin viettävät pääsiäistä: siivoavat kodistaan kaiken hapattuvan ja paastonaikana kielletyn pois. Vaikka mä en nyt ihan yhtä radikaalia paastoa pidäkään, niin kyllä tässä vegaaniudessakin on haasteita: kanamunan ja maitotuotteiden korvaaminen, pakkausselosteiden syynääminen, etc. Samalla myös havahtui todellisuuteen monella tavalla, esim pesto sisältää juustoa. En ikinä edes ajatellut koko asiaa. Enkä oo ikinä tullu ajatelleeks, että hunaja lasketaan eläinkunnasta saataviin tuotteisiin, vaikka hyvin tiedän, mistä hunaja tulee, varsinkin kun viime kesänä olin itsekin äidin kanssa hunajaa keräämässä mehiläispesiltämme. Karua, miten ihminen voi olla ajattelematta ruokansa alkuperää sen enempiä. Onneksi Vegaaniliiton sivuilta löytyy erittäin hyvin vinkkiä, ruokaohjetta sekä arvokasta tietoa muutenkin siitä, mitä sitä voipi sitten syödä ja mitä pitää syödä, jotta ruokavalio on tarpeeksi monipuolinen.

Miksi paasto vegaanisesti? No, rehellisesti sanottuna kokeilunhalu oli suurin syy. Lisäksi saan hyvää kokemusta vegaanisesta ruuanlaitosta, ei pitäisi sitten enää mennä sormi suuhun, jos joskus pitää kestittää vegaanikavereita. Ja tokihan tähän sisältyy myös kapinaa ruokateollisuutta kohtaan, meille syötetään ihan liikaa kaikkea moskaa ruuan nimissä. Lisää aiheesta voi katella esimerkiksi Taloussanomien sivuilta. Toki myös toivon, että nää tulevat seitsemän viikkoa opettavat mua elämään terveellisemmin ja lisäaineettomammin. Lähempänä luontoa, jos näin voi sanoa.

Lisäys: 

Niin, tosiaan. Koko tän paastoblogipäivityksen ajan puhuin vaan ruuasta. Tais se tärkein syy kuitenkin unohtua. Terveyssyyt ovat mitättömän pieniä verrattuna siihen alkuperäseen syyhyn paastota: se, että Jumala sais olla erityisen paljon mun huomion keskikohteena näinä tulevina seitsemänä viikkona. Havahduin tähän eilisessä tuhkakeskiviikon messussa. Messussa pappi kastoi sormensa tuhkaan ja piirsi kaikkien halukkaiden otsaan ristin ja sanoi jokaiselle:

"Kom ihåg, o människa, att du är stoft och att du åter skall bli till stoft. Omvänd dig och tro evangelium." 

Tästä siis paastossakin on kyse: kääntymisestä. Siitä, että ihminen huomaisi, ettei ole täydellinen (luulen, että paastoaminen helpottaa tämän huomion tekemistä entisestään) ja ettei täällä mikään ole ikuista, ei edes ihminen itse. Siksi meidän pitäis keskittää meiän huomio siihen, mikä ei katoa.

"Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti." -2.Kor. 4:16-18-

Lisäys tehty 10.3.2011 klo 22:47