Vietin tämän viikon Suomessa, syynkin voin nimetä: sportlov. Oli hyvä reissu, täytyy myöntää. Opin jopa yhden tärkeän asian: Carpe diem. joo, klisee. Mut oikeesti. Istuttiin kaverin kanssa Amarillossa kahvilla valomerkkiin asti ja sen jälkeen vielä hetken The Cow-nimisessä pubissa. Ja todettiin vain, että tästä elämästä pitää nauttia. Etenkin sillon, kun vatuttaa erityisen paljon. Koskaan ei voida tietää, millon tää elämä täällä maan päällä päättyy. Liikuntakyky tai terveys ylipäänsä ei oo mikään itsestään selvä asia. Meiän pitää olla kiitollisia jokaisesta hetkestä, jokainen hengenveto on lahjaa. Samoin ihan kaikki ihmiset mein elämässä! Ja mein pitää muistaa kiittää Häntä, joka pitää lukua jopa mein jokaisesta hiuskarvastakin!

Kuunnelkaahan toki, kun hellyyttävä Munamies laulaa Rajattoman kanssa siitä, miten mein pitää muistaa jeesii kaverii. ni.