Mikä ihme tässä nyt on. Luin äsken Jenksan blogia. Siinä uusimmassa merkinnässä Jenksa kertoi saaneensa uuden armolahjan: kielet.Yhtäkkiä vaan kummallinen olo tuli. Kun luin niitä sanoja, silmät täytty kyynelistä. En sit tiiä, onko tässä silmien kostumisessa mukana sitä samaa tuskaa, jota oli muutama vuosi konffassa, kun tuntui, ettei Jumalalla oo mulle mitään, kun kaikki muut puhua papattivat kielillä seisten ja kädet Isän luo kohotettuna, ja mä vaan murjotin istuen penkillä ja toivoen olevani muualla. Tai edes rakastettu.

Jotenkin vaan haluisin jotain uutta pontta tähän elämään. Ylistysiltaa tai jotain muuta tapahtumaa. Mulla on jääny koko tän kesän anti rahattomuuden takia ihan väliin. Johonkin muiden uskovien siskojen ja veljien seuraan tahtoo sanninen! On vaan niin ikävä Kotiin! En osaa oikeen mitään tehdäkään asialle. Huoh. Tuntuu jotenkin raskaalta tää olo. Osasyyllisinä on tietty sisällä vietetty päivä ja saamattomuus, mut silti. Haluaisin saada muistutuksen siitä ELÄVÄSTÄ Jumalasta, joka mut on luonu ja jonka omana saan olla. Nytkin vaan itkettää ja on paha olla. Jospa meen rääkkää kitaraa ja laulaa Herralle. Ehkä se helpottaa. Ehkä.