Sain eilen lounastauolla kuulla suruviestin: eräs ystäväni kuoli nyt viime viikonloppuna. 

 

Olo on mitä epätodellisin. Voin kuulla korvissani hänen äänensä, nähdä sieluni silmin hänet hymyilemässä ja nauramassa, tuntea hänen halauksensa. Odotan vain, että saisin herätä tästä unesta. 

 

Itkettää ja sattuu. On kova ikävä.

 

Kun sain tiedon, päässä soi kaksi kohtaa Jobin kirjasta

" Herra antoi, ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi." (Job 1:21) 

"Kun otamme Jumalan kädestä hyvän, totta kai meidän on otettava myös paha." (Job 2:10)

 

Itse asiassa nyt on tapahtunut se, mitä mietin ja pelkäsinkin, kun aloin uppsatsiani kirjoittamaan: "Tullaanko mun uskoa Jumalan vanhurskauteen ja oikeudenmukaisuuteen koettelemaan, ja jos tullaan, niin miten rajuin keinoin?"  Näköjään koetus tuli nyt sitten tällä tavoin. Tuntuu tosi epäreilulta, että nuoren ihmisen täytyy kuolla. 

 

Onneksi voin kiitollisin mielin luottaa siihen, että ystäväni on nyt Jeesuksen luona. Vaikka onkin niin kova ikävä ja suru. 

 

Ota hänet vastaan,
suuri, pyhä Jumala.
Ota hänet vastaan,
kaipaavia lohduta.
Ota hänet vastaan
taivaan kotiin avaraan.
Ota hänet vastaan
iloon loppumattomaan.

Ota hänet vastaan.
Tuuli hiljaa puhaltaa.
Ota hänet vastaan.
Virta kantaa kulkijaa.
Ota hänet vastaan
rantaan suuren rauhan maan.
Ota hänet vastaan
kotisatamaan.

Ota hänet vastaan.
Meillä on niin ikävä.
Ota hänet vastaan,
murheellisten ystävä.
Ota hänet vastaan,
silta yli pimeyden.
Ota hänet vastaan,
syli rakkauden.

 

Petri Laaksonen - Ota hänet vastaan

 

Ystävä otti osaa suruuni kukkien kautta. En oo ikinä tajunnut, että kukat voivat lohduttaa näin paljon.