Katsoin tänään Wilmasta, onko kouluelämässä mtn kummoisempia tapahtunut. mutta pelästyin ihan hulluna! Mulla on ruotsin tentit(suullinen ja kirjallinen) heti talviriparin jälkeisenä maanantaina ja tiistaina! Missä välissä mä ehdin ruotsia niin paljon lukemaan, että voisin mennä korottamaan yleisarvosanaani lukion päättötodistukseen?!?!?!? Voi apua. "Voi, Luoja, auta mua. Mä kuolen, kuolen pian. Voi, Luoja, auta mua, mä kuolen pian!"  Ja huomenna pitäisi järjestellä penkkareita ja tehdä DeiPark-lähetys. Ja torstaina penkkarit, perjantaina lähtö riparille. Missä välissä meikä pakkaa? huoh. ihan järjetöntä! PANIIKKI!!! No ei kai. Kyä nää asiat tästä suttaantuu, ku vaan saa tehtyä. Mutta kyllä kalenteri silti näyttää ahdistavalta...

Tää päivä on kuitenkin edennyt kivasti: katoin eilisen Pasilan, laitoin pyykit kuivumaan, luin ruotsin kielioppia(jos vaikka oppisin jotain) ja lähes koko ajan oon kuunnellu Majsemaa. Aina välillä tule näitä hetkiä, ku vaan kuuntelee yhtä ja samaa bändiä/levyä koko ajan. Nyt on Majseman vuoro. Parasta siinä on se, että voi samalla vaan olla Isän kanssa. Ja siitä oon tosi kiitollinen Isille, että mun stressi ei oo läheskään niin iso ku se vois olla. Stressi iskee ainoastaan sillon, ku en oo ollu tarpeeks Jeesuksen kanssa. Tosin en koskaan oo tarpeeks, mut kuitenkin. Jos oon liian vähän hoidettavana, en jaksa mtn. On se vaan niin hienoa olla ELÄVÄN Jumalan lapsi! <3