Tässä sitä sitten ollaan. Viimeinen yö alaikäisenä edessä. Sitten onkin otettava vastuullinen askel ja herättävä huomenna täysi-ikäisenä olemaan aikuinen. Ja paskat! Musta saa aikuista tekemälläkään. Vai saako?
Soittivat tänään pankista, ensi keksiviikkona meen keskustelemaan mun pankkiasioista. Tuloista ja menoista, tileistä ja muista.. Huoh. Saa nähdä tuunko yhtään viisaampana takas. Tiedä häntä.

En enää tiedä, mitä sitten totean kävelykadulla käveleville (kävele, Ville! [hehheh, sori.]) Amnestyn, Unicefin, Greenpeacen, MLL:n ym vastaavien järjestöjen edustajille, kun tulevat mulle kauppaamaan jäsenyyttä. Ennen oli helppoa kävellä ohi ja todeta: "En oo viel 18, ei siis tuhlata kummankaan aikaa tässä. Hyvää päivänjatkoa. :)" Nyt ei oo enää pokkaa valehdella. Eihän joku 5e oo hirveen suuri raha kuussa maksettavaks siitä, et saadaan vietyä ihmisoikeuksia etiäpäin. Mutta... Onko liian tylyä sanoa, että en  osallistu nyt mihinkää, koska en itse huolehdi raha-asioistani laskujen maksun osalta vielä. Aina vaan heitän äitille kaikki mulle tulleet laskut("Maksa toi mun tililt.."), joita ei kylläkään oo paljoa ollu. Eikö riitä, että pyrin ottamaan oman kangaskassin mukaan mennessäni kauppaan, ostan mahdollisuuksien mukaan reilun kaupan tuotteita(tälläkin hetkellä käytössä reilun kaupan kangaskassi ja kengät!), laitan rahaa kolehtiin, en roskaa luontoa, pyrin kierrättämään kaikki jätteeni, ostan vaatteeni UFFilta tms kaupasta? Miten paljon voin yksinäni tehdä muiden ihmisten hyväksi? Jos ostan tuotteita, jotka edistävät kehitysmaissa elävien työoloja, eikö se korvaa sen, etten lykkää nimeäni Amnestyn listalle? Miten paljon multa odotetaan? Lupaan kyllä sitten, kun rahallinen tilanteeni helpottaa ja asun omillani, osallistua Amnestyn tms toimintaan pienellä avustuksella, mitä se sitten ikinä onkin. Nyt eivät vaan rahkeet riitä.

Huoh. Hankalaa tämä aikuistuminen. No, ehkä tämä tästä. Näihin tunnelmiin ja huokauksiin jätän lapsuuteni viimeisen yön. Vaikka luulen, että huomenna oon tasan se sama Sanni, joka olin tänäänkin. Aina yhtä rakas Jeesukselle.