...voitte kuvitella, miten turhautunut fiilis on tällä hetkellä! Miten ihminen voikin olla niin tyhmä, että unohtaa jonkun abipäivän, jolloin kaikki abikurssit on peruttu. No, mitäs käyn neljässä vuodessa enkä seuraa elämää yhtään! Teki kyllä mieli itkeä, etenkin kun tänään ei tehny mieli nousta ylös ollenkaan, vaikka puhelin herätti mut kivasti Timon naurulla.

Mutta onneksi eilen tuli Pasilan 2.tuotantokauden eka jakso. On se jännä, miten ihminen purkaa huomaamattaan aggressionsa siihen, että vaan katsoo ja nauraa piirrettyjen poliisien kommelluksia ja kiroilua. Se on jännä. Tietenkään kiroilu ei ole hyvästä, mutta ehkä siinä on jotain inhimillistä, kun ikään kuin syyttää kiroillessaan jotakuta toista siitä, että nyt menee penkin alle. 

No, eipä mennyt tämäkään aamu hukkaan. Luin vuorisaarnan bussimatkalla. Se on sellainen setti, johon ei ikinä kyllästy. Jeesus on vaan niin kova äijä! Jumalan huolenpidosta lukiessani huomasin pohtivani uudestaan omaan kämppään muuttaamista. Tarvisko sitä oikeesti niin paljon kaikkea? Riittäis ku olis ruokaa ja vessa. Ja ehkä tietokone ja netti ois kiva... Kun ne on, ni ei kai sitä ihminen tarvii enempää? Siis nyt en laske ihmissuhteita tähän ollenkaan, ne ovat ihan oma lukunsa eikä niitä yleensä rahalla saa... Mutta kuitenkin. Kaverini elää noin 30e/kk. Siis omassa kämpässä ja tulee opintotuet ja asumislisät. Sanoi kerran, että kyllä siinä luottamus Jumalaan kasvaa, ja kaikesta on kiitollinen, kun pärjää ilman työntekoa ja opintolainaa. Tosin joku voisi kritisoida elämän laadullista puolta. Enpä nyt tiedä. Jos leipoo leivät itse, ei osta lihaa ja ostaa vaan sen, mitä oikeasti tarvitsee syö ja tarvitsee, niin ei kai siinä kovin huonosti elämä ole? Ja aina voi laajentaa dyykkauksella, tosin en moiseen olisi ihan vielä valmis.

En kyllä tiedä, pitäiskö harrastaa useamminkin sitä, että tulee kaks tuntia etuajassa kouluun. Tässä ehtii tehdä vaikka mitä, kun ei ole tunnilla eikä ole edes kiire mihinkään... Naaf. Voisin kyllä hilpaista kotiin ensimmäisellä bussilla.  Jos asuisin jo Turussa, tästäkään aamureissusta ei olisi tullut näin suurta turhautumista. No, eipä voi mitään.

Neljä koiraa ja kirahvi ja kissa.