Tänään 16:45 lähtee lentokone meikätyttö mukanaan kohti Israelia. tuntuu tosi hullulta ja absurdilta koko tilanne, mutta olen tosiaankin lähdössä!!! Eilen oli vielä viimeinen yo-koitos: lyhyt espanja. Paremmin kuin ikinä! Tai ainakin sellainen olo mulla on. En tiedä sitten, menikö se oikeesti hyvin. Mutta hyvä mieli on tärkein. Kokeen jälkeen kävin ostamassa tarvittavat tuliaiset sekä maitohappobakteereja sekä varoiksi ripulilääkettä. Muutoin uskon pärjääväni hyvin.
Lisäksi ostin kaksi muumipyyhettä rakkaalle Camille synttärilahjaksi, minkä jälkeen näinkin tuon kauniin 20-vuotiaan naisen. Oli erittäin siunattua aikaa. Molemmat sai jakaa Herran hyvyyttä ja viikon aikana opittuja juttuja. Tuntui tosi hyvältä viettää iltapäivä siinä kahvikupin ääressä. Ja voi sitä riemua, kun annoin paketin neitoselle! Tuli niin hyvä mieli, kun sai antaa toiselle jotain, mikä tuottaa tälle iloa. Pohdittiinkin sitä, että nää ilot, mitä me saadaaan muiden osoittamasta rakkaudesta - lahjat, koskettavat sanat, rohkaisut yms - ovat vain heijastusta siitä armosta ja rakkaudesta, mitä Jeesus meille osoitti kuollessaan ristillä ja osoittaa tänäkin päivänä pitämällä meistä huolta. On vaan käsittämättömän hienoa tajuta se, ettei meidän oikeasti tartte huolehtia mistään, kaikki hoituu kyllä!
Tuntuu hassulta, kun voin vaan lähteä ja jättää elämän täällä hetkeksi . Karkureissusta ei sinäänsä ole kyse, tarkoitus on mennä lepäämään ja uudistumaan, saamaan voimia jaksaa tulla takaisin ja olla taas mukana täysillä kaikessa. Lisäksi tuolla Israelissa mulla on oikeesti aikaa olla Jeesuksen kanssa ilman, että koko ajan pitäisi miettiä kelloa tai muita velvoitteita. Saan vaan olla ja levätä. Ja Cami sanoikin ihanasti: "Mulla on semmonen olo, et Jumalakin vaan nauttii siitä, et sä saat levätä." Haluan sanoa, että totta se on. Ei kyse ole siitä, että mä tartten Jeesusta, vaan myös siitä, että Jeesus tarttee myös mua olemaan Hänen suunaan, käsinään ja jalkoinaan, kertomassa muille, että joku välittää ja rakastaa. Eikä tämä joku ole kuka tahansa heppu, vaan Kaikkivaltias, tämän maan ja taivaan Luoja!
Tosta Jumalan luoja-olemuksesta sain taas sunnuntai-iltana tajuta jotain uutta. Vaikka aina sen olen tiennyt, niin sain taas uudestaan huomata ja ymmärtää ja ihmetellä. Juttelin Kerkon kanssa, joka kertoi lukeneensa jotain kvantti- ja avaruusfysiikan juttuja. Vaikka kyseessä olikin tosi evolutionistinen teos, Kerkko totesi silti sitä lukiessaan, että onpas Jumala luonu siistit mestat. Totesin tähän, että mieti, miten siistiä olla Jumalan lapsi ja vaan todeta, et mun Isi loi tän kaiken. Samal taval ku lapset huutelee hiekkalaatikolla, et "meiän äiti tekee parempaa ruokaa ku teiän äiti", ni me saadaan vaan huutaa tälle maailmalle, et "meiän Isi loi teiän isit ja tän koko maailman!!!". Jotain niin mahtavaa, ettei järki sitä aina ihan ymmärrä. Aloin sitten lukea Raamattua espanjaksi. "En el principio creó Dios los cierros y la tierra." Alussa Jumala loi taivaat ja maan. Oon aina lukenu ton kohdan sillee, et joo, näin se meni. Mut toi sama espanjaks pysäytti mut. Espanjan kielessä imperfekti ja preteriti ovat samaan ajankohtaan viittaavia aikamuotoja. Imperfekti maalaa kehykset ja kertoo taustat; oli kaunis kesäpäivä, linnut lauloi ja kukat tuoksui jne. Preteriti on se aikamuoto, joka vie juttua eteenpäin. Preteriti on puhdasta actionia. Creó on crear -verbin preteritimuoto. Jotenkin tajusin, että se, että Jumala loi tän kaiken, se oli oikeesti tosi aktiivista tekemistä! Ja väkisinkin tuli mielikuvia siitä, miten Jumala on pohtinu ja miettiny, et miten nää hommat menis parhaiten ja sit toteuttanu suunnitelmansa. Ja riemuinnu ihan suunnattomasti siitä, mitä sai aikaan!
Nyt täytynee kadota aamupalalle ja ruveta valmistautumaan henkisesti edessä olevaan reissuun. Luvassa viiden tunnin odotus Prahan kentällä... Ehkäpä tännekin tulee päivityksiä, katsoo nyt. Päätin, että facebook on tämän reissun ajan lomalla myös. Eli en tule käymään kyseisellä sivustolla ollenkaan koko loman aikana, koska haluan viettää aikaa Jeesuksen kanssa kunnolla. Mutta nyt.
iAdíos!
Tähän vielä muutama you to be-pätkä, jotka on ollu mulle tärkeitä viime aikoina.
Kommentit